En voi kieltää, etteikö se käy mielessäni, ajattelin sitä tänäänkin kun edessä on viikonloppu ja töissä olisin ansainnut jo pari kolme drinkkiä Bacardia...olisin ansainnut ne jo eilen mutta tein tiesin ettei ole paluuta enkä voi uhmata reaktiota. Enkä voi uhmata sisäistä lupaustani...Kuinka monena aamuna pesin hampaitani liioittelematta 8 minuutin ajan, pelkäen että tuoksun tai suorastaan haisen vanhalle viinalle. Silloin vihasin itseäni, miksi siihen tilaan olinkaan itseni laittanut, halveksuen itseäni, halveksuen niin kauan kunnes oli iltapäivä ja alotin jälleen kerran saman ketjun...olin drinkkini ansainnut...

Lupasin Antabuksen kirjoittaneelle lääkärilleni että haluan olla juomatta puoli vuotta, yhteensä 180 päivää. Reseptini kattaa 200 tablettia..haluan pitää kaapissani ja piirongin päällä muutaman lahjapullon, hyvää viiniä,kenties Bacardia niin että voin niiden siinä antaa olla tuntematta kiusausta ottaa ensimmäistä lasillista. Haluan itse hallita juomistani, kun juominen hallitsee minua vielä...se hallitsee vielä, mutta ei enää kauan.

Kolmas asia minkä olen oivaltanut reilun viikon katkoni aikana on että ajatukseni ovat paljon kirkkaammat kuin aikoihin. Tunsin olevani kuin partaveitsi tänään suuressa miljoonaluokan neuvotteluissa jossa vastassa oli 6 päinen ammattilaijoukko, ihan varmasti joku heistä on alkoholisti. Tarkkailen nykyään ihmisten ihoa , silmiä, mietin on hänellä kenties samaa ongelmaa...luulen vaistoavani...en tiedä olenko väärässä vai oikeassa mutta tämä varmaan kuuluu sisään terapiaani. on samantekevää onko aavitukseni oikeassa vai väärässä, sillä ei ole mitään väliä, se on vain omaa tulkintaani, jota minun on näköjään vain tehtävä.

Huomenna on perjantai ja minun perjantaini kuluu illallisella, mutta tiedän meneväni sinne autolla. Tiedän senkin että jokin selitys pitää keksiä miksi en otakaan alkudrinkkiä tai miksi en juo ruoan kanssa täyteäläistä, veretseisauttavaa punaviiniä, miksi en ota edes jälkiruoaksi  Monnetia kahvin kanssa...minulla on hyvää aikaa huominen keksiä se syy...